torstai 31. lokakuuta 2013

Siivouspäivä.

Voi pojat!
Tänään otin itteä niskasta kiinni ja aloin siivoomaa vapaapäivän kunniaks. Onpahan sunnuntaina mukavampi tulla himaan Kolin reissulta. Katellaan tuleeko ko. reissusta kuvia. :)
(Ps. Tulee olemaan kallis reissu mutta onneks ens viikolla tilipäivä! Plus että mie niin tarviin tuon reissun <3 )

Vanha rumilus. Silti paras kaveri tänään.
Rakas joulupukki!
Tänä vuonna olen ollut erityisen ahkera ja kiltti sekä kestänyt tänä vuonna luvattoman paljon paskaa. Tulevana jouluna joululahjaksi toivoisin imurin, joka olisi nykyistä pienempi ja kevyempi. Jooko? Eihän oo paljoo pyydetty?

Jouluunhan on alle kaksi kuukautta. Onneks ei tänä vuonna tarvii miettii montaa joululahjaa. Harmi sikäli että se tarkottaa myös sitä että ite saa vähemmän lahjoja. Noh. Enhän ole enää lapsi... ;D
Huhhuh. Viime joulu oli kyllä hankala lahjojen osalta..
Tätä yksin olemisen ihanuutta. <3



Punapää

Muutenki kaikki menee tällä hetkellä ihan kivasti. :)
Pessimistinä ajattelen että tämä on taas tyyntä myrskyn edellä ja kohta sataa taas paskaa niskaan.
Lauantaina sain värin päähän, kiitos vanhalle ystävälle. Tuli taas todettua että ne ystävät on parhaimmasta päästä joiden kanssa ei välttämättä hengaile edes kuukausittain, (I'm a bad person, tiedetään!) niin juoruillaan ihan samalla tavalla kun aina ennenki. :) Parasta saada tollanen ystävä takasi ihan yllättäen.
Emma :)) <3

Eilen töissä kuultua.
Taikapotta.

Kuittaa ja kommentoi!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sairasta.

Tiistaiaamuna herään ennen kuutta aamulla siihen kun palelee.
Mittaan kuumeen... 38.1 Jaahas. Soitto töihin, en ollu tulossa.
Sairaslomaa huimat kolme päivää. :) Epäilen että mahtaa riittää. Katsellaan.

Tämän aamun herätys samantyylinen, ainoastaan kuumetta 38.4 :| Voi paska.
Olo aika hirvee, väsyttää, pitkin päivää kuuma ja hiki valuu. Yöllä sitte palellaa ku nukkuttais Siperiassa.

Oispa taas yks syvällinen (positiivinen) asia mistä vois kirjottaa mutta en taida uskaltaa. :D
Kohta minuu kaverit kiusais... :D
Koska "mie oon niin vidun onnellinen" ;)
 




perjantai 18. lokakuuta 2013

Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.

Sinä joka nyt luet tätä, ole hyvä ja ota hetki aikaa lukea alla oleva teksti rauhassa.
Hyvä ystävä kirjoitti tuon neljä vuotta sitten. Vain päivä isän lähdön jälkeen. Koskaan en oo pystyny lukemaan tuota tekstiä itkemättä, en pysty siihen vieläkään...



"Kuljen eteenpäin. Katson tietä, nurmikko on saanut ylleen valkoisen hunnun, maa on kylmässä huurteessa. Roudassa. On loppusyksy, lokakuu. Kuljen mustissa juhlavaatteissa routaista tietä pitkin harmaata iltaa kohti. Olet kuollut. Sana jää soimaan ympärilleni kuin kirous: kuollut. Se on niin loputon. Sana soi kaikuna kauan, en ymmärrä miksi. En ymmärrä enää mitään. En kestä enää, olet poissa. Tiesitkö edes, kuinka paljon sinua rakastin? Et varmaankaan. Mietin aikani kuluksi, miksi ihminen ei osaa arvostaa toisiaan sinä hetkenä, kun olemme toistemme lähellä. Vastausta en saa. Vapisen kylmässä.

Hartaushetki on lyhyt. Käyn heittämässä pienen soman kukkakimpun hautaasi, lähimmäs sinua. Kukat pomppivat arkustasi kerran ylös, ja ponnahtavat lopulta takaisin, sydämesi tietämille. ”Olet rakas”, lausun hiljaa, hyvin hitaasti. Käännyn takaisin seisomaan paikoilleni, hytisen koska on niin kylmä. Silmistäni lähtee pieni kyynel valumaan kohti kaulaa. Toinen. Kolmas. ”Painajaista”, ajattelisit. ”Itkeä nyt minun vuokseni.” Mutta muuta en nyt voi. 

Muistotilaisuudessa on hyvin kaunista. Kaikki on tapetoitu valkoiseen. Väri peittyy melkein kokonaan mustaan ihmisten istuessa tuoleille, jotka natisevat kovin uhkaavasti. Ihmisiä on paljon, arvioinnin mukaan lähes sata, suurin osa sinua tuskin tunteneitakaan. He lausuvat perheittäin omaisille suruvalittelunsa, itkevät kilpaa. Katson heitä vierestä, ulkopuolisena. Silmistäni heijastuu pelko, hämmennys. Kukaan ei huomaa. Adressejakin luettaessa kansa itkee vuolaasti paperiläpysköille, joiden tekemisessä on kilpailtu siitä, kuka keksii kauneimman runon sinun muistoksesi. Ja kansa itkee. Eivätkö ne ymmärrä, tunne, mietin. Sinä et ollut taivaallinen enkeli, joka pelastaa kaikki lähimmäisesi. Sinä et koskaan tule olemaankaan sellainen. Olit täysi piru. Silti minulla on sinua ikävä.

Hautajaisten jälkeen minuun iskee täysi tunnottomuus. Olen helpottunut, ettei sinulla ole enää kipuja mukanasi, missä tahansa kuljetkin, ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä. En tiedä onko se oikein vai väärin. Se tuntuu väärältä. Kurkkuuni nousee suuri pala, enkä saa sitä niellyksi. Makaan sängylläni, aivan turtana ja kohmeessa. Miten näin on voinut käydä? Miksi? Jos tuolla on jossain joku ulkopuolinen, niin hänellä täytyy olla aika surkea huumorintaju, tai sitten loistavampi kuin kellään koskaan, mietiskelen. Silmiäni rupeaa taas polttamaan. Kohta itken yhtä vuolaasti monen kymmenen minuutin ajan samalla tavalla, kuin muut hautajaisissa, kunnes itku muuttuu pieniksi, vaimeiksi nyyhkäyksiksi. Ehkä me joskus kuitenkin vielä tapaamme. Ehkä vuoden, ehkä kuudenkymmenen vuoden päästä.

Siihen asti, isä… Lepää rauhassa."

Arvostaisin jos jättäisit kommentin luettuasi. :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tunnusta väriä.

Voittajan on helppo hymyillä!



Työsopimus nimittäin jatkuu joulukuun loppuun!
Huippufiilis!

Okei, myönnän että välillä miulla on hankaluuksia nousta ylös aamulla ja väsyttää ja valivalivali. Mutta rahankiilto silmissä tiedän että tuun pärjäämään helposti vielä muutaman kuukauden eteenpäin ! :)

----------
Viime viikonloppu meni huippuseurassa. :) Vanhan lapsuuden ystävän ja hänen avokin (miun lapsuuden KIUSAAJA) kanssa. Kyllä, voitteko kuvitella mikä combo?




keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Vaan mulle kertokaa...

Nyt on taas sellanen pakottava tarve avautua ettei mitään rajaa.
Mistähän edes pystyis alottamaa.

Tää päivä on ensinnäkin ollu syvältä.

Aamulla sain puhelun, minuu pyydettiin töihin. Menin kyllä ihan ilman että ois vituttanu mutta kun piti kävellä sateessa. Ei, en omista sateenvarjoa.

Ilmeeni kun kävelin töihin.


Pääsin työpaikalle, viikonlopuksi ois todennäkösesti töitä tiedossa... Okei vähän harmitti mutta hei! Rahan tuloa ei voi estää.
Se että kastuin sateessa kävellessäni töihin, ei riittäny. Join vettä -> kaadoin sen päälleni. Way to go!
Plus sitte vielä kaikenmaailman menneisyyden haamuja.
YH!

-----------------------------------------------------------------
Kyllä vituttaa tajuta että yli 10 vuoden ystävyys on menny hukkaan. Tai ei nyt hukkaan mutta nii.
Sitä luuli olevansa yhtä tärkee toiselle ku toinen on siulle.
NOUP. Ei ihan menny niin.

Mie en enää riitä kyseiselle ihmiselle, tarviin koiran. Kyllä nyt vähän siltä tuntuu. Ja jos tuntuu pisto sydämessä niin ei se pisto tuntuis jos tilanteessa ei mikään mättäis.

Mitä tapahtu sille "ystäviä ikuisesti?"
Aina ylpeenä kerrottiin kaikille miten kauan ollaan tunnettu ja miten kauan ollaan oltu hyviä ystäviä?
Ja mitä nyt ollaan?


"We're not friends. We're strangers with memories."
 Luovutan.

-------------------------------------------------------------------
Pieni positiivisuuden höyhen tähän miljoonaan kiloon paskaa mitä joutuu kestämää.
Ensimmäinen tilinauha napsahti postiluukusta tänään.
Kyllä tuli nälkä kun aloin miettii miten täyteen saan kaapit taas ruokaa ja mitä kaikee lemppariruokia pääsee tekee. :)


perjantai 4. lokakuuta 2013

Villasukat ja pipo!

Mummon tekemät villasukat <3

Kukaan ei neulo villasukkia niiku mummo. Miulle mummon tekemissä villasukissa on aina se tietty fiilis... Mitkään muut ei tunnu koskaa samalta ku mummon neulomat villasukat!

Alkaa olla villasukka- ja pipokelit.
Okei aikasemmin sanoin että syksy on syvältä mutta on siinä hyviäki puolia myönnetään.

Pattipää ja (huivi)pipo!

Kävin näyttäytymässä entisessä opinahjossa. On ehkä maailman paras koulu, siellä muistetaan entisetkin opiskelijat ja aina avosylin otetaan vastaan, ja mie sain syödä vielä kerran kouluruokaa!
Entinen ryhmänohjaaja anto mulle lahjan. Noita huivejahan (jota pipona kuvassa käytän) jaettiin joka toiselle mutta hei! Ajatushan se tärkein on. :D

Ei ehkä uskois mutta joskus on ikävä sitä koulua ja niitä ihmisiä.
Elämäni hienoimmat kolme vuotta oli siinä koulussa.
Tulipas haikee olo.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------






Ovellani kävi eilen puolenpäivää aikaa joku... Uskovainen.
Kirjekurssi.
Vois tutkia raamattua. Tietyllä tavalla ehkä mielenkiintostakin mutta enköhän mie osaa lukee raamattua ihan ilman kirjeiden lähettämistä jos miusta siltä tuntuu.
Luojan kiitos en muuten avannu ees ovea. Toi esite vaa putos postiluukusta kun ukkeli tajus ettei kukaa avaa ovee.

"Osan kursseista  voit myös käydä Internetin välityksellä, mutta silloin et voi saada kauniita värillisiä kurssivihkoja!"
Voi harmi.


Sick of all the fighting
All the slamming of the doors
The pain, the parents, too deep to ignore
Step back, step back
Can you see it through my eyes?
I know, I know
It may be a surprise
Don't wanna be perceived for something that I'm not
Just wanna be accepted for the little that I got
If you could see me now in my glass house
Not ready to let you in






keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ristitty.

Miut ristittiin eilen töissä. Tai niin eräs asiakas sano.
Miulta nimittäin vietiin miun tyhmyyslappu ja sain uuden tilalle.
Tosin siinä lukee vaan tylysti 'Niina'

Pelkällä "Harjoittelija"-lapulla sentään sain aina tyhmyyteni jollain tasolla anteeks.
En enää.

Siinä se nyt on... Aika tyly.
Oon saanu taas paljon aikaseks tänään.
Tiskiharja, imuri ja moppi tanssivat tänään kilpaa.
Tasapeli
Matot tuuletti ulkona mutta pyykkikone vain pyöri vatsalaukku täynnä.

Sekä sain aikaseks kokata.

Oon varmaan kipee.











tiistai 1. lokakuuta 2013

Stuck in this shit.

Onhan täällä kaikki tietysti tuttua ja turvallista.
Joskus jopa liiankin tuttua. Sen ainaki töissä on huomannu. Toisinaan tuntuu että on jumissa jossain suossa, (lähinnä tässä tapauksessa kasassa paskaa) ja ei vaan pääse eteenpäin.

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”
”Onnellisuus on se, kun ajatuksesi, sanasi ja tekosi ovat sopusoinnussa.”
 Gandhi

Piti taas repästä ja hakee muutosta tähän tilanteeseen. Saa nähdä kannattiko, saa nähdä pärjäänkö vai jäänkö taas tyhjänpäälle. Tavote on vaan päästä pois.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Hullu viikonloppu takana.














"Oho ! - at Muru"
Muuta en sano ku että kannatti lähtee. Oli taas aika tarpeellinen hetken reissu pois täältä... No. Suosta. Toivottavasti joskus jatkoa. ;)

Ps. Kyllä mieki tätä peliä osaan pelata. Onneks mie vaan en oo niin ilkee.