tiistai 26. marraskuuta 2013

Se tunne kun...

... Piisamirotta istuu Muumipeikon kakun päälle.
... kun katsot peiliin ja valtava merinorsu tuijottaa takaisin.
... kun et enää tunne itseäsi.

Ekaa kertaa elämässäni (ja todennäköisesti myös viimeistä) ostin itelleni joulukalenteriarvan. Huvin vuoksi vaan, kerrankos sitä.
En vaa malttanu olla raaputtamatta sitä, en vaa pystyny...
Noh.
1000e jäi yhestä pirun paketista kiinni. Sitä veetutuksen määrää.. :|
Lohdukkeeksi en saanut edes pientä voittoa. Viddu.
Joulu ois kyllä ollu pilalla jos sinne asti oisin oottanu.



-----

Oon ollu mukamas nii kiireinen ettei oo kerenny kirjotella.  Kiireinen ja väsyny. Työt. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Miulle väläyteltiin ideaa jos työsopimus jatkuiskin sitte ens vuoden alusta elokuun loppuun. Hmm.. Not bad?
Koska tarkotushan oli että jos ei amk:iin pääse niin töitä ois tehtävä. Jotain siis olen saanu aikaseks.
Hyvä mie!

-----

Kun on yksin sitä miettii omaa ihmisyyttään,
Ollako paha ihan hyvää hyvyyttään.
Voit dokaa joka tilin, ketä siitä voi syyttää
Tai hyppää suoraan katolta ja tutkii syvyyttään.


------

Kiitti ja kuitti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti