maanantai 17. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä.

Luulin vihaavani ystävänpäivää yli kaiken syystä mitä viime vuonna siihen aikaa tapahtu. No aluksi enhä mie arvostanukkaa ystävänpäivää millää tavalla, taisin mie puoliskollekki mainita että kys. pyhällä ei miulle oo nii merkitystä.
Töissä ollessa sain viestin että ethän suutu jos et saa kukkia? (Millasenahan mahto minuu pitää) Vastasin että en suutu.
Kieltämättä sitte työpäivän aikana alko vähän harmittaa kun näki kuinka moni mies kävi ostamassa kukkia ja suklaata tyttöystävälle/vaimolle tai kuka kellekkin... Yritin jankata että ystävänpäivä on liian yliarvostettu päivä vuodessa.



Työpäivän jälkeen ei onneks tarvinnu kävellä kotiin. :) Puoliskon luona oli ruokaki valmiina kun perille päästiin. Hetkeä myöhemmin toinen ojentaa kimpun tulppaaneja. "No kun ne oli sopivasti siinä kassan vieressä, viimenen kimppu oli nii orvon näkönen ettei siihen voinu jättää." :3 <3 
Olin niin fiiliksissä että tein siitä fb-päivityksen. :3
Sitten alkaa keskustelu jossa kaveri sanoo ettei saanu kukkia, okei ei mittää, tässä tapauksessa tiiän miehen huomioivan naisensa tavalla tai toisella. 
Sitte. 
Kommentti joka nosti vitutuskäyrän täysin uusiin svääreihin.
"Ka en miekää :D Mut eihä ne kukat mitään merkihe, kuoleva elämän muoto. Kuha toinen rakastaa nii se on pääasia :) "

Tollasta ilkeilyy en edes sinulta odottanu.

Kiitos fiiliksen pilaamisesta. :) Toivottavasti oma olos on nyt parempi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti